Elämä maistuu elämälle


Lepoviikko teki hyvää mutta niin tekee treenikin. 
Voi mahoton miten hyvälle se taas on tällä viikolla tuntunutkaan. Lepoviikon jälkeen kun lihakset on saanut palautua kunnolla, treenit menee niin hyvin perille että tietää tehneensä. Jotta hyvät domsit on saatu ja sitähän tässä leikissä haetaan. Jos treenin jälkeen et huomaa treenatussa lihaksessa mitään tuntemuksia on lienee syytä miettiä olisiko aika päivittää ohjelmaa. Pienilläkin muutoksilla saadaan taas uudella tavalla kiusattua sitä lihasta. Toisto määrillä, sarja määrillä, tempo vaihteluilla, erikoistekniikoilla tai vaikka vaihtamalla liike järjestystä lihas joutuu työskentelemään eritavalla kun mihin se on tottunut.
Jos siis lihas saa aina( tai liian useasti/pitkään) samanlaista ärsykettä se tottuu eikä enää kehity. Monipuolisuutta ja vaihtelua riittävästi kehiin niin johan alkaa homma taas rokkaamaan. Tietysti kannattaa myös muistaa keskittyä treenatessa siihen treenattavaan lihakseen. Tuntuma, tuntuma ja tuntuma. Välillä sen meinaa unohtaa itsekin. Isoilla painoilla leikkiminen (voimaviikoilla) tekee välillä vaan päälle niin nannaa mutta täytyy muistaa mihin tässä ollaan treenaamassa. Moni luulee treenaavansa kovaa ja onhan se kiva sanoa että käy salilla ja vetää täysiä mutta jos ne lihakset ei tule sen treenin jälkeen kipeäksi niin kannatta pohtia onko se lihas OIKEASTI jumpattu loppuun asti. Siihen paljon puhuttuun lihasväsymykseen asti.  Erityisesti jalkatreeneissä loppuun asti treenaaminen vaatii päätä. Omalla kohdallani se on ollut ison opin paikka. Kun jalat sanoo ettei jaksa enää niin lopettaako siihen vai saako itsensä psyykattua vielä jatkamaan. Se ei ole helppoa mutta kun on motivaatio ja päämäärä se vie psyykettä eteenpäin kuin itsestään. Unohtamatta mun  tsempparia joka ei anna mun lopettaa vaikka yrittäisin…ja minä  ”vähän” omaan sellaisen itsepäisen luonteen, että periksi ei anneta ja jos et vaadi itseltäsi 110% et voi olla tyytyväinen :)
 Kai tämä  jonkin sortin  masokismiä on kun nauttii näin suuresti lihaskivun tunteesta. Fiilis siis mitä mahtavin kun aamulla sängystä noustessa tuntuu ettei sieltä ylös pääse kun vierimällä tai nosturin avulla ja ensimmäiset askeleet vessaan mennessä kävelee puujaloilla irvistellen. Aamutoimien aikana käy välähdyksiä epätoivosta, että näillä jaloilla pitäisi niin kun NYT lähteä vetämään aamu aerobinen ja kroppa huutaa ruokaa ja energiaa.Mutta kun sinne salille asti on saanut itsensä laahustettua niin  lopetat aerobisen ihan sairaan hyvään oloon. Minä nautin vaikka se 5.30 ei siltä tunnukkaan.
Oikein rentouttavaa ja liikunnan täyteistä loppuviikkkoa jokaiselle!