Hyvä paha Fitness

Tällä hetkellä Fitnesstä tulee joka tuutista ihan kyllästymiseen asti. Nykypäivän naisihanne on lihaksikas vartalo. Ensimmäinen ajatukseni on, että pitääkö kaikkien tavoitella ”ihanne” vartaloa. Mikä on sitten ihannevartalo? Ihannevartalo voi olla muutakin kuin rasvaton ja lihaksikas keho. Minusta pääasia on AINA se, että siinä omassa kehossaan viihtyy oli se sitten iso tai pieni. Kauneus on katsojan silmissä ja ennenkaikkea tärkeintä on mitä se ihminen on sisältä. Moni kakku päältä kaunis ja jne.. Juuri nyt on niin pirun muodikasta sanoa, että tähtää kisalavoille. Osakseen saa ihailua mutta valitettavasti myös sitä ääripäätä eli kateutta ja halveksuntaa.  Mutta miksi ryhtyä moiseen ”rääkkiin”. Tätä voi jokainen kysyä itseltään joka unelmoi tämän hetken ”muoti kehosta”. Minusta liikunnasta voi nauttia muutenkin kuin heti ensimmäisenä tähdätä lavalle. Siinä voi helposti käydä niin että into ja ilo liikkumiseen loppuu kokonaan jos päähänpistosta päätetään ruveta käymään salilla ja tavoitellaan vuoden treenin jälkeen lavalle menoa vain koska kaikki kaveritkin tekee niin. Itselle kisatavoite oli usean vuoden omatoimisen treenaamisen jälkeen motivaation hakeminen. Joitain vuosia sitten aloin kiinnostua salitouhuista enemmän ja enemmän joka ajoi minut ensin kuntosalivalmentaja kurssille. Koska halusin oppia ymmärtämään oman treenaamisen päälle enemmän. Siitä oli luonnollinen jatkumo PT opintoihin ja mitä enemmän ymmärsit sen enemmän halusit tietää lisää. Kisaaminen oli ollut muutaman vuoden mielessä ja oman valmentamisen myötä huomasin että se ajatus ei tunnu lähtevän päästä pois joten päätin, että sitten se on tarkoitettu toteutettavaksi. Tämän myötä aloin arvostamaan myös lihashuollon merkitystä ja päätin toteuttaa toisen unelmani. Hierojaopinnot. Joten tässä sitä ollaan matkalla kohti uutta ammattia ja kisalavaa.

Onko se ”fitness” sitten kaiken sen arvoista? Kun  kuutena aamuna viikosta kello soi 5.30 aamulenkille satoi tai paistoi. Väsytti tai ei. Aminot ja rasvanpolttajat lärviin ja menoksi. Lähdet  lenkkipolulle silmät vielä puoliksi kiinni. Sitten kiireesti aamupalaa ja ei muuta kun suoritattamaan päivän velvollisuuset kuka töissä kuka koulussa. Olet väsännyt viikonloppuna seuraavalle viikolle ruuat valmiiksi jotta viikko olisi hiukan helpompi kun lihat tms on valmiiksi punnattu kippoihin. Pakkaat eväät kassiin ja raahaat ne mukanasi jokaikinen päivä. Kellotat syömisiäsi jotta ruokailuvälit pysyy tasaisina ja suunnittelet etukäteen moneltako menet salille jotta osaat syödä oikeaan aikaan että energiaa riittää treeniin.
Tämä sama kaava toistuu 5 päivänä viikosta. Joka viikko. Mietit etukäteen koska pidät lepopäivät että keho ehtii palautua mahdollisimman optimaalisesti. Ne päivät voit hoidella rästi asioita ja panostaa kehonhuoltoon enemmän.  Elämäsi on äärettömän rutinoitua ja kurinalaista. Lähes kaikki energia menee kaiken tämän pyörittämiseen.Viikonloppuisin ei tee mieli lähteä baariin istumaan iltaa koska olet viimeistään klo 22.00 jo niin horroksessa että tuskin sinusta seuraa on. Ja koska aamulla heräät taas aerobiselle.

Toisille rutiinit sopii toisille ei. Jotkut jaksaa tätä muutaman viikon ja toisille koko dietti aika on helppoa kun heinän teko. Entäs sitten kun matkaan tulee mutkia.Kunto ei etene halutulla tavalla, keho taistelee rasvanpalamista vastaan, sairastut tai loukkaannut tms. Mutta silti pitäisi jaksaa olla päättäväinen ja katsoa sitä päämäärää. Entäs kun niitä takapakkeja tulee suunniteltua enemmän. Yhdestä selviät ja taas tulee uusia jotka hidastaa etenemistä. Se syö motivaatiota ja mittaa sisukkuutta. Silloinkaan et voi muuta kun mennä päättäväisesti tilanteen mukaan mutta ETEENPÄIN.

Jos koet, että luovut jostain lajin vuoksi on melko selvää, että tie tulee olemaan pitkä ja loppumaan lyhyeen. Jos taas koet että vastoinkäymiset vahvistaa ja nautit jokatapauksessa tekemisestä. Matkasi on varmasti helpompi. Omalla kohdallani voin sanoa, että jollen saisi niin paljon iloa ja nauttisi treenaamisesta olisin luovuttanut jo kauan aikaa sitten. Ensimmäinen dietti matka alkaa olla loppusuoralla. Kun kelaan muutamaa kuukautta taaksepäin on matkani ollut kivinen mutta myös samalla todella hieno. Olen aina ollut vahva persoona mutta tänä aikana olen yllättänyt itsenikin siitä kuinka paljon tahdon voimaa minusta on löytynyt. Tosin yksin tähän en olisi pystynyt. Valmentajallani on ollut valtava vaikutus siihen, että olen jaksanut mennä eteenpäin. Läheisten kannustuksesta puhumattakaan. Jotenkin myös huomaan,että vaikkakin koulun aloitus tässä kohtaa diettiä olisi voinut olla haasteellista mutta mulla se lisäsi vaan energiaa. Olen niin tykännyt olla koulussa, että jo se tuo hyvää fiilistä painaa loppuun saakka.
Lähikuukausiin on mahtunut niin iloa kun kyyneleitä, turhautumista, kolme flunssaa, 2 tulehtunutta hampaan poistoa…(valitettavasti )näiden vuoksi muutama antibioottikuuri ja läjä buranaa,ylirasitustila kehossa, veriarvojen romahdus ja mitä vielä. Silti kaikesta on selvitty ja nyt porkutellaan ketoosilla edelleen ja keho toimii hyvin…pian se selviää mihin se riittää :)

Dietti vko 18

Liikunta ja liikunnalle omistautuminen on ehdottoman hieno asia joka antaa äärettömän paljon energiaa ja voimaa mutta tehkää sitä itsenne vuoksi eikä ulkonäkö illuusioiden vuoksi <3