Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaan niillä huonoilla uutisilla niin parempiin on mukavampi lopettaa :)

Tämä viikko on ollut henkisesti melkoisen raskas. Meidän rakas rotikka narttu on voinut melko heikosti viimeiset parisen viikkoa. Ruoka ei maistunut eikä pysynyt sisällä jos jotain sinne menikin. Joten pelon sekaisin tuntein Bella meni lääkäriin ja pelkomme kävi toteen. Neidin yleiskunto oli heikko, arvot ihan mitä sattuu ja pahinta että sisäelimet olivat kasvaneet ja sisuksissa oli vuotava kasvain. Niin vanhaa koiraa ei olisi ollut enää mitään järkeä leikata koska olisi tuskin selvinnyt siitä. Bella eli elämänsä sata lasissa ja nyt vuoden sisällä teki hiljaista loppuaan. Lääkäristä Bella  tuli vielä kotiin mutta  tiedettiinhän me mitä edessä oli. Pari päivää lääkäri reissun jälkeen tila huononi  ja oli pakko tehdä  raskas päätös .
Voi luoja kuinka eläin voikaan olla rakas. Me ei ehditty samaa polkua kulkea kuin vajaat 2 vuotta mutta siinä ajassa se karvakasa ehti tuoda elämääni niin paljon iloa ja valoa ettei sitä sanoin voi kuvata. Bella oli persoona isolla P:llä! Nyt voin vaan vaalia niitä arvokkaita muistoja mitä yhdessä ehdittiin kokea. Jotenkin tuntui että olisi itselle ollut helpompaa kun se olisi kuollut omia aikojaan vanhuuteen kun se, että talutat sen itse piikille. Tosin sinne asti minun psyyke ei riittänyt vaan Jussi vei bellan lopun matkaa. Olen kai ollut onnekas kun en ole joutunut koskaan ennen kokemaan mitään vastaavaa. Luopumisen tuska on hillitön mutta olisi ollut täysin itsekästä pitää eläintä hengissä enää kipujen kanssa. Bellan yleiskunto ja elämänilo oli kadonnut jo jokin aika sitten. Verikokeiden tulosten mukaan olisi ollut vain päivistä kiinni milloin se olisi itse luovuttanut. Bella kun tuppas olemaan melko itsepäinen ja sitkeä niin kuin meidän perheeseen kuuluu ettei helpolla periksi anneta. Oma tuska ja ikävä on kova mutta en voi edes kuvitella mitä kaikkea Jussi on joutunut käymään päässään läpi. Mutta se on meistä se vahvempi ja järjen ääni. Se osapuoli joka osaa käsitellä tunteensa aikuismaisesti ja fiksusti. Aika parantaa haavat se on selvää mutta oman aikansa se ottaa. Oloa helpottaa se, että tiedän ettei neidin tarvitse enää elää kivun kanssa <3

Sitten niihin parempiin uutisiin.

Nyt voin huutaa sen koko maailmalle. Olen hakenut hierojakouluun ja päässyt sinne sisään. Mä olen asiasta niin onnellinen. Koulutus alkaa syksyllä ja valmistumisen jälkeen jatkan taas toiminimellä pt duunia ja lisäksi hierontaa. Tämä koulutus täydentää täydellisesti tulevaisuuden visioita siitä paketista jota voin asiakkailleni tarjota.Onhan tämä jo neljäs ammattini mutta tällä tiellä on hyvä jatkaa. Kai minä olen ikuinen opiskelija vaikkei sitä moni aikoinaan varmasti olisi uskonut. En edes minä itse ;)
Ajatus hierojaopinnoista on vilahdellut mielessä aika ajoin vuosien ajan mutta olen sivuuttanut sen melko nopeasti. Päätös alkoi muhia mielessä enemmän ja enemmän enkä nähnyt enää muuta tietä kun lähteä hakemaan kouluun. Alkuun ajattelin, että se oli pakotie pois tämän hetkisestä työstäni ja sen ilmapiiristä. Noh, oli miten oli niin olen ehdottoman tyytyväinen ratkaisuuni ja odotan ensi syksyä innolla.  Minä keskityn ennemmin siihen mikä tuo mulle hyvän olon ja mikä tuntuu sydämmessäni oikealta. Myös dietin kannalta tämä oli äärimmäisen tärkeä ratkaisu. Ylimääräinen stressi ja paska fiilis ei vie diettiä eteenpäin.

Tämä viikko on 4 dietti viikko. Koko ajan tämä touhu helpottuu/rutinoituu.Pakko myöntää, ettei ensimmäiset viikot olleet helppoja. Kai sitä jotenkin panikoi ja jännittikin sitä dietin aloitusta joka teki siitä olevinaan  hankalampaa. Samaan aikaan treenit , rytmi ja ruokavalio muuttui niin hetken oli ihan sekaisin.
Tällä viikolla tietysti suru on painanut mieltä alas mutta treenit on mennyt ihan ok. Tällä viikolla oli Sallan kanssa treenit ja ensimmäinen kunto tsekkaus. Paino tulee alas todella hitaasti mutta rasva kuitenkin palaa. Sain huokaista helpotuksesta kun Salla sanoin että eteenpäin mennään. Proteiinipitoinen ruokavalio pitää painoa ylhäällä vaikka rasva palaisikin mutta omaa peilikuvaa ei aina oikein usko :) Ruokavaliotani on muokattu nyt pariin otteeseen ja ensi viikolla muutoksia on edessä jälleen. Sen jälkeen proteiinit tippuu ja hiilaria tulee enemmän kehiin eli silloin on luvassa sitä näläntunnetta :)

Alkuviikon safkat duuniin valmiit.
 Tuoreet näistä vielä puuttu eli ei ihan näin miehistä pöperöä kuitenkaan ole :)

Eilen olin katsomassa Vantaan vauhtipuistossa kummipoikani kisoja ensimmäistä kertaa. Ihan super hauskaa ja jännittävää. Kyllä siinä kummin kädet hikosi kun jäbä painoi rataa menemään.On ihailtavaa nähdä jo noin nuorena kunnianhimoa ja paloa omaan tekemiseen. Onni on todella lahjakas ja sillä asenteella minkä se herra omaa pääsee vielä pitkälle. Onni raivasikin tiensä koko kisan 4 sijalle!!

Näihin kuviin näihin tunnelmiin salille selkäjumpalle. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko :)