Urheilija ei tervettä päivää näe…

Otsikko lienee jokseenkin totta!

Niin se Joulu vaan lähenee. Onneksi saatiin edes hiukan lunta. Jonkin sortin kaamos väsymystä tässä on ollut havaittavissa lähiaikoina. Tosin nyt kun syksyn kaikki 12 tenttiä on tehty ja tänään paukautin postiin ensimmäisen tutkinnon osan ”portfolion”jonka parissa on tullut viettyä monta tuskaista iltaa niin stressi purkaantuu varmaan myös väsymyksenä mutta ei anneta sen lannistaa. Joululoma alkaa 3 päivän päästä ja päästään Äidin ruokapatojen kimppuun ja tunturin upeisiin maisemiin. Sain valmentajalta vinkin kokeilla ruusunjuurta tuohon väsymykseen. Katsotaan mitä se saa kehossa aikaan.

Ehdin tykittää 3 tosi hyvää treeniviikkoa kunnes olkapää sanoi että ei enää kiitos. Se pirulainen on vihotellut kireyttään jo pidempään mutta kuten arvata saattaa se ei menoa ole haitannut. Sitä tässä lajissa jotenkin on oppinut sietämään kipua eritavalla. Pikku kolotukset ja jomotukset ei ole syy jättää sarjoja tekemättä tai jättää treenejä välistä. Toki tässäkin täytyy jokin järki pitää yllä mutta raja kivulle milloin olisi oikeasti syytä jättää liikke tekemättä on melkoisen häilyvä. Vaikka sitä osaa erottaa sen ”terveen kivun” treenatessa niin silti oikean kivun kanssakin oppii liian helposti elämään. Minä ja itsepäisyys jälleen kerran kuljetaan käsikädessä.

Tässä on päässyt nyt vähän käymään niin että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Minä hieron muita mutta oma hieronta on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Tässä sitten syy ja seuraus. Haukkarin pitkän pään jänne on tulehtunut. Ainakin näin on oletus arvo koska kiertoliikket ei tee kipeää joten kiertäjät siellä ei toivon mukaan ole ärtynyt. Pirullinen vaiva joka hoitamattomana voi aiheuttaa paljon ongelmia. Olkapää kun on mukana kaikessa tekemisessä. Selkä, rinta, olka, ojentaja, hauis liikkeissä. Mitä jää jäljelle? Jalat ja vatsat. Meni sitten tämän viikon treenit uusiksi. Jokseenkin jalkapainotteiseksi. Vaikka eipä se kai haittaa jos joutuuvat nyt ”erityiskohteluun”. Kunhan se vaan olisi hetkellistä….

Nyt ei voi muuta kun vetää tulehduskipulääkettä, kylmää, kylmää, kylmää ja lepoa. Laittaa sormet ja varpaat ristiin ja toivoa, että selvitään näin vähällä. Kauhutarinoita kuulleena voi pahimmilleen pitkittyä todella pitkäksi ongelmaksi. Nyt ei auta mikään muu kun maltti. Se on just se mun vahvin piirre…

Tuossa on vielä viime viikon selkäjumpasta kuvatuksia…

20141208_164116

20141208_164117

Kun ei kerran yläkroppaa niin annetaan runtua kintuille. Nopea ja simppeli jumppa..ensin 6×8-10 reidenojennusta sitten päälle 10×10 prässissä ja lopuksi askelkyykky kävelyä…huojuvin askelin. Etureidet kiitti!

WP_000632

Ruokaa on tällä hetkellä niin paljon, että välillä tuntuu kaikki tökkivän vaikka melkoisen hyvän ruokahalun omaankin. Piti keksiä jotakin uutta. Tässä olisi kokeilun aikaan saannos. Broilerin jauhelipihvejä valkosipulilla ja aurinkokuivatulla tomaatilla ja punasipulilla höystettynä. Maistui!

WP_000629

Herkkupäivän aamupala..ei oo puuron voittanutta!!

WP_000630

Nyt toivottelen oikein mukavaa Joulun odotusta ja voimaannuttavia sekä hikisiä treenejä!

WP_000625